Rosanna Kulju

Kesäkuu

rosanna kuljuComment

Kuukausi on vierähtänyt ja hirveästi on tapahtunut taas kaikkea. Ollaan muutettu takaisin kotiin ja saatu tämä asunto ihan kodin näköiseksikin. Töitä on painettu huolella ja muutenkin ollut kamalasti kaikkea tekemistä.

Oon tosi huono pysähtymään ja hengähtämään. Olla vaan. Jos ei ole mitään oikeaa tekemistä, keksin aivan varmasti jotain hommaa etten vaan voi levätä. Esimerkiksi siivoan vaatekaappia tai keksin jotain uutta ostettavaa kotii. Ulkomailla oon hyvä rentoutumaan ja siellä luen paljon. Siksi matkustaminen on mulle tosi tärkeää, aikaa laittaa aivot narikkaan ihan kokonaan. Ei tarvitse ajatella mitään ja voi vaan olla möllöttää. Oon muutenkin viime aikoina vielä enemmän kiinnittänyt huomiota lepoon, koska huomaan miten paljon enemmän tarviin sitä nyt kun oon lisännyt treenejä viikkoon. Yövuorot verottaa kyllä, mutta onneksi toivun niistä suhteellisen nopeasti.. Lauantain duunin jälkeen kun tulen kotiin 05 heräilen jo kuitenkin 11-12 maissa. Sen jälkeen sinnittelen koko päivän ja 20.00 on lupa laittaa nukkumaan :D Näin herään maanantaina levänneenä 07.00. 

 

Rakastan rutiineja, mutta samalla rakastan kaikkea siitä poikkeavaa. Juhannuksena ollaan Tofen kanssa mökillä ja heinäkuun alussa mun sisko tulee käymään helsingissä. Oon niin onnellinen kun saan mun pikkusen örrimörrin tänne, mun sisarrukset on kaikki kaikessa kyllä. Parempi nyt tehdä hommia, että on varaa antaa siskon ostaa mitä haluaa koska haluaa. Lintsit ja korkeasaaret tietysti täytyy taas kiertää :D 

Tänään illalla olisi Magnumin jädepippalot ja jotenkin ei ole yhtään fiilistä lähteä mihinkään vaan tänään on just sellainen päivä kun tarviin sitä omaa aikaa hengittää. Lukea kirjaa ja olla vaan. Meen yöksi kuitenkin töihin joten ennen sitä voin ihan hyvin pötkötellä. 

Kiitos ystävät, että olette siinä. Rakastan teitä. 

Päivä nuuksiossa ja ihmisen paras ystävä

rosanna kuljuComment

Viikonloppu kului töissä ja onneksi vappu on nyt taputeltu! Kolme yötä putkeen on tälle mummelille aivan liikaa, kaksi menee hyvin, mutta kolmas alkaa painaan. Oli aivan mieletön viikonloppu kuitenkin, varaukset meni nappiin ja asiakkaat viihtyi. Meidän tiimi on niin hyvä ja olen siitä niin onnellinen. Kiitos kaikille tytöille ja suuri kiitos Victoria kaikesta, mun pitää varmaan pakottaa itseni syömään sushia vaan sen takia, että saisin nähdä sua :D 

Maanantaina käytiin brunssilla Kiilassa ja pakko sanoa, että onneksi jälkkärit oli hyviä ja prosecco oli kylmää, muuten ois voinut tulla paha mieli. Ruoka itsessään ei valitettavasti ollut mitenkään erikoista ja saatiin vähän huono pöytä. Mutta mutta. Joka paikassa on täyttä ja kiire, ymmärrän senkin. Nukkumaan laitoin maanantaina ajoissa ja nukuin kellon ympäri. Aamulla lähdin willen kanssa lenkille ja nautin säästä. Ehdin tulla ovesta sisään niin Martina soitti ja kysyi haluanko lähteä Nuuksioon. No tietty halusin, wille kyytiin ja menoksi. Siellä vietettiin koko päivä raikkaassa ilmassa ja kyllä sielu lepäsi taas kun pääsi luontoon. Olisi ideaalia herätä aamusin ja katsoa ikkunasta ulos ja nähdä joko luontoa tai esim järvi tai meri. Käveltiin puron ohi ja jäätiin siihen vielä kuvailemaan hetkeksi. Niin ihana ääni. Wille leikki ja hyppi ja pötkötteli risukasoissa, aivan innoissaan. Nyt se onkin varmasti monta päivää aivan loppu, se alkaa olemaan jo niin vanha. 

Sellaiset ihmiset joilla ei ole lemmikkejä tai eivät oo eläinten kanssa tekemisissä ei ymmärrä miten kestän esimerkiksi kuolaa, karvoja ja hajua. Todellakin kestän. Rakastan tuon dogin tuoksua kun se nukkuu jossain mun päällä tai vieressä, se tuoksuu ihan unelle. Karvoista ja kuolasta selviin, kaikki on anteeksi annettua kun se katsoo mua silmiin ja heiluttaa häntää.

Pienenä halusin koiraa niin paljon ja en sitä saanut, koska mamma oli allerginen ja oli lapsiakin joista pitää huolta. Mun vanhemmat ei halunnut antaa mulle koiraa jos en vaikka jaksaisikaan teininä hoitaa sitä ja se jäis heille, joilla oli jo valmiiksi tosi paljon homma lasten ja töiden kanssa. Ratsastin siitä saakka kun olin 5v johonkin teiniin saakka, kävin tallilla tosi uskollisesti ja rakastin niitä eläimiä yli kaiken. Hevonen joka on iso eläin ja se tunne kun sulle tulee siihen tunneside jota et voi selittää. Aivan omanlainen yhteys. Yläasteella jouduin sitten kuitenkin valitsemaan harrastanko kilpatanssia vaiko hevosia, molempiin ei ollut aikaa. 

Samana kesänä kun täytin 14 äiti soitti mulle ja kysyi haluanko vielä koiran sillä se oli kaverin luona vierailulla nähnyt naapurissa dalmatialaispentuja. Mentiin katsomaan niitä ja löysin heti pentujen seasta sen MUN pennun, maailman söpöimmän pojan jolla oli sydän nenässä ja joka pötkötteli kaikkien muiden pentujen alla. Koira lähti mukaan kotiin ja olen sitä uskollisesti hoitanut siitä päivästä saakka, vaikka muutin kotoa heti ysiluokan jälkeen niin koira kulki mukana. Minun ihana Theo. Muutama vuosi myöhemmin lehdessä oli ilmoitus, että etsitään dalmatialaisurosta. Vietiin Theo sinne sen tyttökoiran luokse ja muutama kuukausi myöhemmin sieltä tuki 10 pentua. Tietysti niitä piti käydä katsomassa ja tosi nopeasti sieltä valitsin itselleni pennun, en voinut olla valitsematta. Se oli jälleen kerran rakkautta ensisilmäyksellä. Sieltä lähti mukaan Theon poika jonka nimeksi tuli Winston. Winston oli isoin pentueesta yhtäkkiä ja eläinlääkäri ihmetteli mitä ihmettä sille syötän kun se kasvaa tuolla tavalla. Selvisi kuitenkin jossain vaiheessa, että emon vanhemmat ei ollut täysin dalmiksia vaan sieltä löytyi myös lappista. Wille on ihan lappis! Jos sille heittää keppiä niin se mielummin syö sitä kun tuo sitä takas heitettäväksi. Theo on tosi energinen ja huomattavasti pienempi ku wille vaikka se on sen isä. Theo viettää eläkepäiviään äidillä Haaparannassa tällä hetkellä, minun ensimmäinen rakkaus. <3

 

Johan oli koirastooria, mutta olen erittäin eläinrakas ja vaikka koirassa (varsinkin isossa koirassa) on tosi paljon hommaa ja vastuuta niin olen joka päivä onnellinen kun rapsuttelen sitä ja toivotan hyvät yöt. Se ymmärtää jos on paha mieli ja se on tunnetusti mun kaveripiirissä terapiakoira. Suunnittelen kaikki mun päivät ja viikot ensin winstonin mukaan ja sitten katson onko aikaa muuhun, oon itse tuon pilkkukaverin ottanut joten se on täysin mun vastuulla tehdä sen elämästä mahdollisimman hyvä ja onnellinen. Oon kuitenkin etuoikeutettu, kun mulla on ympärillä ihmisiä jotka on auttanut ja auttaa edelleen willen lenkkeilyssä ja hoitamisessa. Ilman Hemppaa lomat ei olisi mahdollisia ja myös ilman Jennikaa ja Annamaria olis arki välillä vaikeaa. <3

Eläinten asettelua kuvaan on välillä haastavaa :D 

Eläinten asettelua kuvaan on välillä haastavaa :D 

Pitäkää huoli karvakavereista, niillä ei ole ketään muuta ku te!  <3 Ja suosittelen tuota Nuuksiota kyllä kaikille, tämä keskusta on välillä raskasta ja stressaavaa joten sinne rauhoittumaan! 

Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around.

rosanna kulju3 Comments
Photo Nikita Tikka / muah Kria Janhonen 

Photo Nikita Tikka / muah Kria Janhonen 

“Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around. You tell them things that you’ve never shared with another soul and they absorb everything you say and actually want to hear more. You share hopes for the future, dreams that will never come true, goals that were never achieved and the many disappointments life has thrown at you. When something wonderful happens, you can’t wait to tell them about it, knowing they will share in your excitement. They are not embarrassed to cry with you when you are hurting or laugh with you when you make a fool of yourself. Never do they hurt your feelings or make you feel like you are not good enough, but rather they build you up and show you the things about yourself that make you special and even beautiful. There is never any pressure, jealousy or competition but only a quiet calmness when they are around. You can be yourself and not worry about what they will think of you because they love you for who you are. The things that seem insignificant to most people such as a note, song or walk become invaluable treasures kept safe in your heart to cherish forever. Memories of your childhood come back and are so clear and vivid it’s like being young again. Colours seem brighter and more brilliant. Laughter seems part of daily life where before it was infrequent or didn’t exist at all. A phone call or two during the day helps to get you through a long day’s work and always brings a smile to your face. In their presence, there’s no need for continuous conversation, but you find you’re quite content in just having them nearby. Things that never interested you before become fascinating because you know they are important to this person who is so special to you. You think of this person on every occasion and in everything you do. Simple things bring them to mind like a pale blue sky, gentle wind or even a storm cloud on the horizon. You open your heart knowing that there’s a chance it may be broken one day and in opening your heart, you experience a love and joy that you never dreamed possible. You find that being vulnerable is the only way to allow your heart to feel true pleasure that’s so real it scares you. You find strength in knowing you have a true friend and possibly a soul mate who will remain loyal to the end. Life seems completely different, exciting and worthwhile. Your only hope and security is in knowing that they are a part of your life.”

Auringon fiilistelyä

rosanna kuljuComment

Aurinko paistaa ja hetki sitten vielä satoi räntää. Suomen kevät, ei voi muuta sanoa. Toivottavasti pian olisi jo lämpimämpiä kelejä ja vois heittää toppatakit talvisäilytykseen. Haluan kuitenkin fiilistellä jo valmiiksi aurinkoista loppukevättä ja kesää. Näissä kuvissa mulla päällä www.nkkloset.com vaatteita. Kuvat on ottanut ihana Captured by Anna Julia http://www.capturedbyannajulia.com - käykää kurkkaamassa hänen ottamiaan kuvia. 

Tänään aamulla käytiin Winstonin kanssa lenkillä ja sen jälkeen mulla vielä enemmän vahvistui se tunne, että se on kipeä. Soitin eläinlääkäriin ja sinne mennään huomenna aamulla ja toivon, ettei olisi mitään vakavampaa. Se on vaan nyt ollut niin väsynyt ja jotenkin käyttäytynyt oudosti. 

Eilen tilasin muutaman addun jutun junkyardista ja en malta odottaa, että ne tulisi jo! Vappu menee mulla tietysti töissä, tosin toivon, että jossain vaiheessa ehdin saada ilmapallon :D hihi. Huomenna nähdään Even kanssa pitkästä aikaa ja tekee mieli tehdä jotain kivaa, mietittiin kiipeilyä mutta se ei taida toimia näillä kynsillä ja ei puhettakaan että näistä luovuttaisi.. :D 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

Haastan sinut haastamaan itsesi Arctic Challengissa 22.7.2017

rosanna kulju1 Comment

Eilen kirjoittelinkin City Survivors kilpailusta ja nyt haluan kirjoittaa toisesta kilpailusta joka liittyy urheiluun. 

Osallistuin 2015 kesällä ensimmäiseen Arctic Challengeen joka järjestettiin. Arctic Challengea järjestää Levi Wellness Club jonka nykyään omistaa Laura Peippo, semmonen hullu nainen lapista. Osallistuttiin Martinan kanssa kisaan ja oli kyllä kieltämättä aikamoinen kilpailu. 10 km 10 estettä ja sloganilla 'Not me, but we', eli päästiin yhdessä haastamaan itseämme toistemme tsemppaamana. Muistan tuon päivän, miten paljon silloin satoi vettä ja jo ennen lähtöä oli kylmä. Ei siinä, heti lähdössä hypättiin eturinteen lätäkköön ja siitä matka jatkui tunturin päälle. Se meni oikeastaan niin, että joka kerta kun ehdit kuivua, sut kasteltiin uudestaan. Ylös alas rinteitä mentiin, renkaita työntäen ja erilaisia tehtäviä suorittaen. Koko matkan mukana kulki puupölkky joka itsessään jo painoi aika paljon ja rasitti reippaasti yläkroppaa ja tasapainoa siellä epätasaisella maalla. Vihdoin ja viimein maalissa oli niin huikea fiilis! Jäässä oltiin ku mikä, mutta fiilis oli huikea. 

Tykkään mun ilmeestä :D 

Tykkään mun ilmeestä :D 

Tämä kilpailu on tuon ensimmäisen kerran jälkeen järjestetty jo uudestaan yhdesti kesällä ja yhdesti myös talvella. Kumpaankaan en valitettavasti ole päässyt osallistumaan syystä tai toisesta, mutta tänä vuonna pidän kyllä päivän vapaana kalenterissa! 

 

On oikeastaan väärin kutsua Arctic Challengea kilpailuksi, kun se on enemmänkin haaste jossa voit ylittää itsesi ja haastaa itsesi äärirajoille. 

Koska tämä haaste ei ole mikään sellainen minkä voi suorittaa ns ohi mennen niin suosittelen osallistumaan treenipäiviin jos vaan on mahdollista!  Esimerkiksi nyt 7.5 pidetään ILMAISET Arctic Challenge treenit Kivenlahdessa joissa saa vähän esimakua millaista se tulee oikeasti sitten olemaan. Voit myös osallistua treenipäivään, vaikka et olisi osallistumassa itse haasteeseen heinäkuussa. Sieltä voi hakea inspiraatiota ja vinkkejä siihen omaan tekemiseen, sillä pelkästään Laura on valmentajana tiukka, motivoiva ja inspiroiva. Lisää tästä treenipäivästä löydät täältä; https://www.facebook.com/events/710384962477396/

Tämä ei tosiaan ole mikään maksettu mainos, vaan suosittelen kaikille osallistumista kokemuksena. Se fiilis kun oot aivan loppu ja oot voittanut itsesi on vaan niin törkeen magee tunne.  Lappi on tosi kaunis kesällä ja jokaiselle varmasti jää jotain arvokasta käteen tämmösestä reissusta. Tuonne Leville pääsee helpoiten varmaankin junalla tai lentämällä, mutta hyvässä seurassahan se taittuu myös autolla. Mikäli innostuit ja haluat osallistua haasteeseen Levillä 22.7 niin löydät siitä enemmän infoa täältä; www.arcticchallenge.fi ja huhtikuun loppuun asti saa -10% osallistumismaksusta. 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3