Rosanna Kulju

Heppatyttö

rosanna kuljuComment

Heräilen 09 jälkeen ilman kelloa ja fiilistelen kuinka hiljaista on. Oon tällä hetkellä Martinan ja Stefun landella Hangossa ja tämä paikka on kyllä aivan mieletön. Olin eilen töissä satamassa vetämässä Minnan kanssa koeajoja ja tänään vielä uudestaan joten se sopi niin hyvin tulla tänne yöksi sen sijaan, että olisin ajanut kotiin asti. Päivät kuluu niin kivasti Minnan kanssa höpötellessä ja tykkään tosi paljon tehdä töitä samanhenkisen ihmisen kanssa.

Mitkä maisemat! www.satulinna.fi voin lämpimästi suositella paikkaa ja haluan ehdottomasti tänne itsekin uudestaan! 

Mitkä maisemat! www.satulinna.fi voin lämpimästi suositella paikkaa ja haluan ehdottomasti tänne itsekin uudestaan! 

 

Eilen kävin ratsastamassa ensin radalla ja sitten maastossa. Vanhana heppatyttönä meinasi tulla tippa linssiin kun pääsi pitkästä aikaan touhuilemaan hevosten kanssa ja ratsastamaan. Se hevosen tuoksu, eläimen suuruus ja viisaus on ihan oma juttunsa mitä ei voi vertaa mihinkään muuhun. Saunan jälkeen oli pakko laittaa pää tyynyyn, olin niin uskomattoman loppu viikonlopusta. 

Viikonloppu vierähti Hirvensalmella hotelli Satulinnan rantamökissä. Oltiin Jaguar Cupissa esittelemässä autoja ja vetämässä koeajoja Lotan, Miikkan ja Niklaksen kanssa koko viikonlopun. Oli niin hauskaa! Paikka oli upea kaikenpuolin ja säät helli jonka lisäksi päästiin lauantaina lavatansseihin. Oli niin virkistävää päästä ’mökille’ keskelle luontoa tietty tekemään töitä, mutta myös rentoutumaan. Aivan täydellistä. Kävin jopa 'uimassa'.... Tai no, Lotta kävi uimassa ja mä dippasin mun jalat veteen, suomessa on vaan liian kylmä uida. :D Sain niin paljon energiaa viikonlopusta, että nyt jaksaa painaa!

Toivotan kaikille ihanaa tiistaita <3 

 

Kaupunki vs lappi ja luonto

rosanna kulju4 Comments

Heippa kaikille taas pitkästä aikaa! 

Kesä on sujunut kivasti, töiden ja treenejen merkeissä. Viime viikolla kävin kotona Haaparannassa ja sieltä tuli taas mieleen muutama ajatus. 

Rakastan asua tässä keskustassa, lähellä joka paikkaan ja tykkään lenkkeillä kaivarissa. Tosin välillä on semmonen tunne, että haluaisi vaan pois hälinästä hetkeksi. Välillä kun kävelee vaikka kampissa ja ihmisillä on kiirus bussiin jne niin itsellekin tulee kiire ja rupee juokseen vaikka ei edes ole hätää mihinkään. Kotona Haaparannassa ollessa kävin mun vanhemman koiran kanssa lenkillä metsässä ja mikään ei ole rentouttavampaa kuin kuulla metsän ääniä ja hengittää sitä raikasta ilmaa keuhkot täyteen. 

 

Theo, meidän vanhempi dalmis on vanhentunut tosi paljon viime näkemästä. Turkki alkaa olemaan kokonaan harmaa, painoa on tullut ja leikit ei paljoa kiinnostele, onhan se kuitenkin syntynyt jo 2006 joten eläkepäiviä viettää. Jotenkin en osaa kuvitella, että sillä aika jättää jossain vaiheessa. Tietysti tiedän, että kaikki kuolee joskus mutta en usko että koskaan tulen olemaan valmis siihen. Se oli mun ensirakkaus. Toivoin elämäni lemmikkiä ja sain sen vasta ylä-asteella ja se oli mulle unelmien täyttymys. Hoidin sitä tunnollisesti vaikka olinkin teini ja kun muutin Ouluun se muutti mun kanssa. Tietysti, minun rakas. Kotona ollessa halailin sitä kokoajan kun olin kotona, annoin todella paljon huomiota ja mietin kokoajan onkohan tämä viimeinen kerta kun näen sen. Toivottavasti ei, se on onneksi ollut tosi terve ja elänyt todella hyvän elämän. Silti semmonen huoli on ja nyt pelkään että seuraava puhelu äidiltä on juuri se puhelu. 

 

Oon miettinyt haluaisinko asua esimerkiksi Lapissa? Siihen on monta vastausta. Tavallaan joo, nautin lapissa ollessani niin paljon siitä rauhasta ja huomaan kuinka paljon enemmän rentoutunut olen, toisaalta en osaa kuvitella itseäni pieneen kaupunkiin enään. Mietin millaista olisi asua esimerkiksi Espoossa tai jossain sellaisessa paikassa josta pääsisin joka päivä lenkille oikeasti metsään ja josta kuitenkin pääsisin helposti kaupunkiin. Samaan aikaan kun keskusta osaa olla stressaava niin se on myös hyvin inspiroiva. Näkee niin paljon erilaisia ihmisiä ja niin paljon erilaisia elämiä. 

 

Meillä on jo joulusta saakka ollut putkiremontti tässä talossa ja ollaan evakon jälkeen muutettu takaisin jo pari kuukautta sitten. Ei siinä mitään, aamusta iltaan paukutetaan menemään pihalla ja asunnoissa ja muutenkin täällä on pölyä ja likaa ja kymmeniä työmiehiä 24/7. Tää tilanne on uskomattoman stressaava, kun ei yhtään rauhallista hetkeä ole. Jos oisin tämän tiennyt silloin joulukuussa kun laitettiin kamat kasaan niin en todellakaan olisi laittanut niitä vaan kasaan vaan ihan suoraan muuttanut. 

 

En tiedä onko tämä joku ikäkriisi vai mikä, mutta yhtäkkiä on sellainen olo etten edes tiedä haluanko asua suomessa. Jotenkin aina kun käyn kotona hipelöin kaikkia ruotsalaisia ruokajuttuja kaupassa ja rakastan sitä miltä mun äidinkieli kuulostaa noin yleisesti. Tukholma voisi joskus tulevaisuudessa kiinnostaa ja ulkomaatkin voisi olla tietty. Eiköhän kaikki asiat ’suttaannu’ ja kaikki menee kuitenkin aina loppupeleissä just niin kuin on tarkoitus. 

 

Kaikkea hyvää kaikille <3 Ens postauksessa kirjoitan 5 elämän tärkeintä asiaa. Stay tuned.

www.rosannakulju.com/blog

Kesäkuu

rosanna kuljuComment

Kuukausi on vierähtänyt ja hirveästi on tapahtunut taas kaikkea. Ollaan muutettu takaisin kotiin ja saatu tämä asunto ihan kodin näköiseksikin. Töitä on painettu huolella ja muutenkin ollut kamalasti kaikkea tekemistä.

Oon tosi huono pysähtymään ja hengähtämään. Olla vaan. Jos ei ole mitään oikeaa tekemistä, keksin aivan varmasti jotain hommaa etten vaan voi levätä. Esimerkiksi siivoan vaatekaappia tai keksin jotain uutta ostettavaa kotii. Ulkomailla oon hyvä rentoutumaan ja siellä luen paljon. Siksi matkustaminen on mulle tosi tärkeää, aikaa laittaa aivot narikkaan ihan kokonaan. Ei tarvitse ajatella mitään ja voi vaan olla möllöttää. Oon muutenkin viime aikoina vielä enemmän kiinnittänyt huomiota lepoon, koska huomaan miten paljon enemmän tarviin sitä nyt kun oon lisännyt treenejä viikkoon. Yövuorot verottaa kyllä, mutta onneksi toivun niistä suhteellisen nopeasti.. Lauantain duunin jälkeen kun tulen kotiin 05 heräilen jo kuitenkin 11-12 maissa. Sen jälkeen sinnittelen koko päivän ja 20.00 on lupa laittaa nukkumaan :D Näin herään maanantaina levänneenä 07.00. 

 

Rakastan rutiineja, mutta samalla rakastan kaikkea siitä poikkeavaa. Juhannuksena ollaan Tofen kanssa mökillä ja heinäkuun alussa mun sisko tulee käymään helsingissä. Oon niin onnellinen kun saan mun pikkusen örrimörrin tänne, mun sisarrukset on kaikki kaikessa kyllä. Parempi nyt tehdä hommia, että on varaa antaa siskon ostaa mitä haluaa koska haluaa. Lintsit ja korkeasaaret tietysti täytyy taas kiertää :D 

Tänään illalla olisi Magnumin jädepippalot ja jotenkin ei ole yhtään fiilistä lähteä mihinkään vaan tänään on just sellainen päivä kun tarviin sitä omaa aikaa hengittää. Lukea kirjaa ja olla vaan. Meen yöksi kuitenkin töihin joten ennen sitä voin ihan hyvin pötkötellä. 

Kiitos ystävät, että olette siinä. Rakastan teitä. 

Päivä nuuksiossa ja ihmisen paras ystävä

rosanna kuljuComment

Viikonloppu kului töissä ja onneksi vappu on nyt taputeltu! Kolme yötä putkeen on tälle mummelille aivan liikaa, kaksi menee hyvin, mutta kolmas alkaa painaan. Oli aivan mieletön viikonloppu kuitenkin, varaukset meni nappiin ja asiakkaat viihtyi. Meidän tiimi on niin hyvä ja olen siitä niin onnellinen. Kiitos kaikille tytöille ja suuri kiitos Victoria kaikesta, mun pitää varmaan pakottaa itseni syömään sushia vaan sen takia, että saisin nähdä sua :D 

Maanantaina käytiin brunssilla Kiilassa ja pakko sanoa, että onneksi jälkkärit oli hyviä ja prosecco oli kylmää, muuten ois voinut tulla paha mieli. Ruoka itsessään ei valitettavasti ollut mitenkään erikoista ja saatiin vähän huono pöytä. Mutta mutta. Joka paikassa on täyttä ja kiire, ymmärrän senkin. Nukkumaan laitoin maanantaina ajoissa ja nukuin kellon ympäri. Aamulla lähdin willen kanssa lenkille ja nautin säästä. Ehdin tulla ovesta sisään niin Martina soitti ja kysyi haluanko lähteä Nuuksioon. No tietty halusin, wille kyytiin ja menoksi. Siellä vietettiin koko päivä raikkaassa ilmassa ja kyllä sielu lepäsi taas kun pääsi luontoon. Olisi ideaalia herätä aamusin ja katsoa ikkunasta ulos ja nähdä joko luontoa tai esim järvi tai meri. Käveltiin puron ohi ja jäätiin siihen vielä kuvailemaan hetkeksi. Niin ihana ääni. Wille leikki ja hyppi ja pötkötteli risukasoissa, aivan innoissaan. Nyt se onkin varmasti monta päivää aivan loppu, se alkaa olemaan jo niin vanha. 

Sellaiset ihmiset joilla ei ole lemmikkejä tai eivät oo eläinten kanssa tekemisissä ei ymmärrä miten kestän esimerkiksi kuolaa, karvoja ja hajua. Todellakin kestän. Rakastan tuon dogin tuoksua kun se nukkuu jossain mun päällä tai vieressä, se tuoksuu ihan unelle. Karvoista ja kuolasta selviin, kaikki on anteeksi annettua kun se katsoo mua silmiin ja heiluttaa häntää.

Pienenä halusin koiraa niin paljon ja en sitä saanut, koska mamma oli allerginen ja oli lapsiakin joista pitää huolta. Mun vanhemmat ei halunnut antaa mulle koiraa jos en vaikka jaksaisikaan teininä hoitaa sitä ja se jäis heille, joilla oli jo valmiiksi tosi paljon homma lasten ja töiden kanssa. Ratsastin siitä saakka kun olin 5v johonkin teiniin saakka, kävin tallilla tosi uskollisesti ja rakastin niitä eläimiä yli kaiken. Hevonen joka on iso eläin ja se tunne kun sulle tulee siihen tunneside jota et voi selittää. Aivan omanlainen yhteys. Yläasteella jouduin sitten kuitenkin valitsemaan harrastanko kilpatanssia vaiko hevosia, molempiin ei ollut aikaa. 

Samana kesänä kun täytin 14 äiti soitti mulle ja kysyi haluanko vielä koiran sillä se oli kaverin luona vierailulla nähnyt naapurissa dalmatialaispentuja. Mentiin katsomaan niitä ja löysin heti pentujen seasta sen MUN pennun, maailman söpöimmän pojan jolla oli sydän nenässä ja joka pötkötteli kaikkien muiden pentujen alla. Koira lähti mukaan kotiin ja olen sitä uskollisesti hoitanut siitä päivästä saakka, vaikka muutin kotoa heti ysiluokan jälkeen niin koira kulki mukana. Minun ihana Theo. Muutama vuosi myöhemmin lehdessä oli ilmoitus, että etsitään dalmatialaisurosta. Vietiin Theo sinne sen tyttökoiran luokse ja muutama kuukausi myöhemmin sieltä tuki 10 pentua. Tietysti niitä piti käydä katsomassa ja tosi nopeasti sieltä valitsin itselleni pennun, en voinut olla valitsematta. Se oli jälleen kerran rakkautta ensisilmäyksellä. Sieltä lähti mukaan Theon poika jonka nimeksi tuli Winston. Winston oli isoin pentueesta yhtäkkiä ja eläinlääkäri ihmetteli mitä ihmettä sille syötän kun se kasvaa tuolla tavalla. Selvisi kuitenkin jossain vaiheessa, että emon vanhemmat ei ollut täysin dalmiksia vaan sieltä löytyi myös lappista. Wille on ihan lappis! Jos sille heittää keppiä niin se mielummin syö sitä kun tuo sitä takas heitettäväksi. Theo on tosi energinen ja huomattavasti pienempi ku wille vaikka se on sen isä. Theo viettää eläkepäiviään äidillä Haaparannassa tällä hetkellä, minun ensimmäinen rakkaus. <3

 

Johan oli koirastooria, mutta olen erittäin eläinrakas ja vaikka koirassa (varsinkin isossa koirassa) on tosi paljon hommaa ja vastuuta niin olen joka päivä onnellinen kun rapsuttelen sitä ja toivotan hyvät yöt. Se ymmärtää jos on paha mieli ja se on tunnetusti mun kaveripiirissä terapiakoira. Suunnittelen kaikki mun päivät ja viikot ensin winstonin mukaan ja sitten katson onko aikaa muuhun, oon itse tuon pilkkukaverin ottanut joten se on täysin mun vastuulla tehdä sen elämästä mahdollisimman hyvä ja onnellinen. Oon kuitenkin etuoikeutettu, kun mulla on ympärillä ihmisiä jotka on auttanut ja auttaa edelleen willen lenkkeilyssä ja hoitamisessa. Ilman Hemppaa lomat ei olisi mahdollisia ja myös ilman Jennikaa ja Annamaria olis arki välillä vaikeaa. <3

Eläinten asettelua kuvaan on välillä haastavaa :D 

Eläinten asettelua kuvaan on välillä haastavaa :D 

Pitäkää huoli karvakavereista, niillä ei ole ketään muuta ku te!  <3 Ja suosittelen tuota Nuuksiota kyllä kaikille, tämä keskusta on välillä raskasta ja stressaavaa joten sinne rauhoittumaan! 

Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around.

rosanna kulju3 Comments
Photo Nikita Tikka / muah Kria Janhonen 

Photo Nikita Tikka / muah Kria Janhonen 

“Only once in your life, I truly believe, you find someone who can completely turn your world around. You tell them things that you’ve never shared with another soul and they absorb everything you say and actually want to hear more. You share hopes for the future, dreams that will never come true, goals that were never achieved and the many disappointments life has thrown at you. When something wonderful happens, you can’t wait to tell them about it, knowing they will share in your excitement. They are not embarrassed to cry with you when you are hurting or laugh with you when you make a fool of yourself. Never do they hurt your feelings or make you feel like you are not good enough, but rather they build you up and show you the things about yourself that make you special and even beautiful. There is never any pressure, jealousy or competition but only a quiet calmness when they are around. You can be yourself and not worry about what they will think of you because they love you for who you are. The things that seem insignificant to most people such as a note, song or walk become invaluable treasures kept safe in your heart to cherish forever. Memories of your childhood come back and are so clear and vivid it’s like being young again. Colours seem brighter and more brilliant. Laughter seems part of daily life where before it was infrequent or didn’t exist at all. A phone call or two during the day helps to get you through a long day’s work and always brings a smile to your face. In their presence, there’s no need for continuous conversation, but you find you’re quite content in just having them nearby. Things that never interested you before become fascinating because you know they are important to this person who is so special to you. You think of this person on every occasion and in everything you do. Simple things bring them to mind like a pale blue sky, gentle wind or even a storm cloud on the horizon. You open your heart knowing that there’s a chance it may be broken one day and in opening your heart, you experience a love and joy that you never dreamed possible. You find that being vulnerable is the only way to allow your heart to feel true pleasure that’s so real it scares you. You find strength in knowing you have a true friend and possibly a soul mate who will remain loyal to the end. Life seems completely different, exciting and worthwhile. Your only hope and security is in knowing that they are a part of your life.”