Rosanna Kulju

Terkkuja

rosanna kulju3 Comments

 

Mistäs sitä alottaisi.. Joululoma meni leppoisasti poikaystävän ja perheen kanssa pohjoisessa. Syötiin, otettiin päikkärit, syötiin ja otettiin päikkärit. Oli aivan superihanaa ja sain jopa lahjoja. Poikaystävältä sain LV laukun jota olin kauan ajatellut ostaa itselleni mutta en raskinut.. Meinasin alkaa itkeen kun availin paketteja ja sain mutsilta ja faijalta ihanat satiinilakanat ja muuta pientä sälää. Meidän joulu oli tänä vuonna erilainen kun ennen. Äiti ja isä on eronnut ja vietettiin jouluaaton aamu iskän kanssa äitin ja sen uuden miehen luona sen jälkeen äitin ja Tomaksen kanssa iltapäivä. Mun vanhemmat on tosi hyvissä väleissä edelleen eli kaikki meni oikein hyvin. Nyt jaksaa painaa loppuvuoden töitä ja aloittaa uusi vuosi täydellä energialla. 

 

2015 on ollut mulle todella mielenkiintoinen ja antoisa vuosi. 9.1.2015 minut kruunattiin Miss Helsingiksi. Mun elämä muuttui. Media on tullut tutuksi ja olen ehtinyt olla kahdessa realityssä mukana. Vuoden ehdottomasti lempparijuttu oli Martina ja Hengenpelastajat. Aivan upea kokemus ja ihania ihmisiä. 

 

Millainen Miss Helsinki olen sitten ollut omasta mielestäni? Olen omasta mielestäni saanut tasaisesti hyvin mediahuomioo ja uusia töitä ja kokemuksia. Olen keskittynyt vahvasti urheiluun, osallistunut Levin Wellness Centerin esteratatapahtumaan Arctic Challengiin Martinan kanssa ja myös Tough Vikinkiin Helsingissä. Martinasta on vuoden aikana tullut mulle todella tärkeä ihminen. Ihminen, ketä arvostan ja ihailen, kenen arviointikykyyn luotan ja kenen kanssa tulen jatkossakin olemaan tekemisissä. Olen koko vuoden pysynyt omana itsenäni, vaikka se on voinutkin ihmisiä ärsyttää. Uskon, että viha-rakkaus suhde mediaan ja ihmisiin on kaikista toimivin. Haha. Mulla on omat ystäväni. Ystäväni jotka rakastaa ja tukee mua vaikka mitä tapahtuis.

Mulla on ollut omia mielipiteitä koko vuoden läpi, olen ollut utelias ja rohkea, mutten kuitenkaan uhkarohkea. En väitä että olisin mikään esikuva kenellekkään, väitän vaan että olen oma itseni aidosti edelleen. Teen asioita omalla tavalla ja piste. Siitä olen ylpeä.


Millaisen seuraajan haluan itselleni 8.1? 

No. Olen tutustunut kymmeneen ihastuttavaan naiseen. Jokainen omalla tavallansa kaunis, mielenkiintoinen ja tittelin arvoinen. Mun mielipide on muuttunut jo moneen otteeseen. Haluan että mun seuraaja on sosiaalinen, aurinkoinen, helposti lähestyttävä, mielenkiintoinen ja rohkea. Ihminen, joka haluaa olla viihdealalla, joka haluaa näkyä ja joka uskaltaa tehdä myös sellaisia asioita jotka ei ns ’miellytä kaikkia’. Oman tiensä kulkija, aito ja suorasanainen.

MUN mielestä Miss Helsinki ei ole kilpailu jossa haetaan korrektia ja varovaista edustusmissiä. En halua seuraajaksi tyttöä joka luulee että voitto tuo mukanansa ’helpon elämän täynnä glitteriä ja glamouria’. Koska sitä se ei ole, se on kovaa duunia. Kovaa duunia ylläpitää ja hankkia yhteistyökumppaneita, järjestää omia aikatauluja sen mukaan että ehtii pitää kroppansa kunnossa, hoitaa työt jolla maksaa elämisen, samaan aikaan ylläpitää somekanavat ja pysyä mukana mediassa. Tämä kaikki pitäis onnistua ilman burn outia. Voin kertoa, ettei se ole helppoa. Aluksi tuntuu että on kauheat paineet olla tietynlainen ja ehtiä joka paikkaan. Kunnes löytää sen oikean tahdin joka sopii itselleen. 


Toisin sanoin en halua mun seuraajaksi harmaa hiirtä joka haluaa miellyttää kaikkia ja vilkutella prinsessavilkutuksia ja toivoa maailman rauhaa. :D 


Finaaliin toivotan kaikille hurjasti onnea, olkaa oma itsenne, nauttikaa ja näyttäkää kaikille kuinka mahtavia olette. <3 

Pakko tähän väliin sanoa että mun mielestä Rosa-Maria edusti suomea todella todella upeasti Universumeissa! Kerrankin sinne lähetettiin tyttö joka erottui joukosta karsimallaan ja kauneudellaan! Great job! 


2016 tulee olemaan minulle uudistuksien vuosi. Uudet tuulet puhaltaa työjutuissa ja haluan tehdä entistä enemmän viihdealan töitä. Treenit jatkuu ihanan PT Jari Sorsan kanssa ja 2016 haluan myöskin palata tanssimaan. Olen siis tanssinut kilpatanssia 8-vuotiaasta 18-vuotiaaseen saakka. Tammikuussa palaan vähän tunnustelemaan miltä tuntuu tanssia pitkästä aikaa. Ihanan Kian johdolla tietty! =) Myöskin haluan oppia temppuilemaan! Oon super innostunut siitä, pitää vaan aloittaa toi venyytteleminen koska mä oon kankea ku mikä.. haha. Tässä parasta aikaa katsellaan poikaystävän kanssa hotelleja Krabilta maaliskuulle.. En malta odottaa! Kesälle suunnittelen uutta projektia, siitä enemmän myöhemmin.


PS: Pyydän jo valmiiksi anteeksi kirjoitusvirheistä jne, edelleenkään kun suomi EI ole mun äidinkieli. Oon harkinnut että kirjoittaisin ruotsiksi välillä, tai englanniksi.. Mutta saas nähdä! Mitä mieltä olisitte siitä?