Rosanna Kulju

Aint no sunshine when she's gone

rosanna kulju1 Comment

Vuosi sitten 'pikkusiskoni' vietiin perheeltäni pois. En jaksa enkä voi avata tätä tapahtumaa julkisesti sen enempää mutta jotenkin tämä päivä on ollut niin raskas että oli pakko saada sanotuksi kuinka paljon ikävöin ja kuinka paljon hän on mielessä. Meidän pikkunen. 

Raskas päivä, paljon tunteita. Kaikki asiat ei aina mene niin miten on suunnitellut, oon huomannut että mitä enemmän suunnittelee ja miettii asioita sitä enemmän päin persettä ne menee. Varsinkin suhteissa/tunteissa.. Mulla on todella vaikeaa luottaa ihmisiin ja todella vaikeaa päästää ihmisiä lähelle. Oon tunne-ihminen ja minusta huomaa heti pidänkö jostain vai en, olenko hyvällä tuulella vai en. Mulla on todella lyhyt pinna ja välillä voin ärsyyntyä todella paljon ihan pienistä asioista. Tämän takia en ole helppo kumppani, nostan mun exälle hattua että jaksoi mua niin pitkään haha. 

 Karma is a bitch. Kaikinpuolin. Muistakaa se. 

Vedän kahvin naamariin ja yritän vähän piristyä, mulla hormoonit elää ihan jäätävää omaa elämää tällä hetkellä, riehuu ja pistää mun pään ihan sekaisin :D Siksi myös saattaa välillä olla että olen tosi pahalla päällä tai surullinen en mistään. Pääsen tänään onneksi Jarin kanssa treenaamaan niin kyllä se siitä, sen jälkeen vaan suihkun kautta töihin! Onneksi töissäkin on aina ihmisiä jotka jaksaa omalla olemuksellaan piristää mua. <3

 

T, ajattelen sinua jokainen päivä kun näen jonkun pikkusen juoksevan kadulla. Älskar dig lilla fia, storasyster saknar dig massor massor! <3