Rosanna Kulju

Temppuilua ja yksi peloistani

rosanna kuljuComment

Tänään käytiin Monnan kanssa Märskyssä treenaamassa. Märskyssä on tosi erilaista treenaa koska siellä on niin mahdottoman kuuma ja hiki valuu ihan huolella. Tänään tehtiin muutama erilainen patteri jossa käytiin läpi eri lihasryhmiä. Sen jälkeen oli pakko päästä vähäksi aikaa olemaan pää alaspäin! Harjoittelen nyt siis L-seisontaa joka auttaisi mua kohti tavoitetta eli käsillä kävelemiseen. Se ei välttämättä ole iso juttu jollekin mutta minulle se on koska olen oikeasti niin kankea ja aloitan ihan täysin nollasta. Tuossa 'temppuilussa' on tärkeää uskaltaa ja välillä kun pitäisi ponnistaa ja olla vaan käsien varassa jotenkin pelottaa vaikka lapsena ollut ties miten päin ties missä. Homma kuitenkin kokoajan etenee ja olen siitä erittäin onnellinen! Pikkuhiljaa hyvä tulee. 

PS: Sori näiden kuvien laadut, napannut huvin vuoksi vaan screenshotteja kuvista.. 

PS: Sori näiden kuvien laadut, napannut huvin vuoksi vaan screenshotteja kuvista.. 

 

Siitä pelosta.. Tämä voi kuulostaa vähän oudolta mutta mua pelottaa ajaa autoa keskustassa. Mulla on siis ollut ajokortti siitä saakka että täytin 18 ja olen jopa omistanut oman auton kun asuin Levillä. Olen siis muutama vuosi sitten ajanut paljonkin autoa ja liukkailla teillä ja paljossa lumessa.

SILTI, mua pelottaa niin paljon ajaa täällä Helsingissä. En tiedä johtuuko siitä että olin kaksi vuotta ajamatta autoa lainkaan täällä ja rakensin siitä ajamisesta itselleni aivan hirveän ison mörön. En tiedä mikä siinä edes pelottaa, pelottaako se että ajan väärin tai se että jotain oikeasti sattuisi sen takia että olen omasta mielestäni ns huono ajamaan autolla.

Vaikka tiedän että nuoret ja vanhat ja kaikki mahdolliset ajaa autoa täällä ja en varmaan todellisuudessa ole ns normaalia huonompi niin jotenkin mua pelottaa. Jos joudun esimerkiksi ratikan viereiselle kaistalle ja joudun kääntymään vaikka vasemmalle risteyksessä jossa on monta eri kaistaa ja monta eri suuntaa mulla alkaa sydän hakkaamaan tuhatta ja sataa ja jotenkin ahdistamaan hengitystä. Mua ei pelota se että rikkoisin Tofen auton tai että ajaisin väärin, vaan jotain ihan muuta. En edes oikein osaa selittää tismalleen mikä mua pelottaa.

Olen nyt kuitenkin kohdannut pelkoni ja ajelen tuolla pitkin poikin sydän kurkussa. :D Onko teillä jotain ns 'kummallista' pelkoa? 

 

Tofen piti tulla kotiin tänään, mutta toisin kävi kun lento Moskovasta Helsinkiin meni ohi. Meinasi tulla jo pikkuhiljaa kiukku kun odottanut jo niin pitkään. Onneksi saan huomenna sen kotiin vihdoin ja viimein. :D 9 päivää oli mulle aivan tarpeeksi. 

 

Uusista jutuista kirjoitan sittenkin joku toinen päivä, nyt oon niin poikki ja kello on jo yli kymmenen! Grannyn täytyisi olla jo nukkumassa. Nighty!