Rosanna Kulju

Miss Helsinki kiertue 2015

rosanna kulju9 Comments
Minun virallinen kisakuva

Minun virallinen kisakuva

 

Olipa kerran pohjoisen tyttö joka muutti Helsinkiin. Ei vaiskaan, 2012 oli vuosi jolloin muutin Helsinkiin silloisen poikaystävän kanssa. Siinä pari vuotta vierähti aika lailla töiden ja kotona olemisen merkeissä. 2014 kun erottiin päätin että nyt haluan tehdä jotain joka on vain itselleni. Hain mukaan Miss Helsinki 2015 kilpailuun. 

 

Mua jännitti niin paljon kun Martina soitti mulle ja sanoi että pääsen mukaan kilpailuun ja ensimmäiseen karsintaan. Karsinta oli Vanhalla Ylioppilastalolla ja tyttöjä oli kymmenen joista kolme pääsi jatkoon. Karsinta koostui näytöksestä ja haastattelusta. Haastattelu meni mielestäni hyvin vaikka en jälkikäteen edes muistanut mitä siellä olinkaan höpötellyt ja näytöksistä suoriuduin kiitettävästi. Missipose? Catwalk? Kaikki nämä oli minulle aivan tuntemattomia käsitteitä ja kuitenkin selvisin finaaliin. 

Tietysti kilpatanssi-taustallani ja luontaisella olemuksella ja karismalla voi olla jotain tekemistä asian kanssa, silloin kuitenkin tuntui siltä että olin aivan hukassa mutta kuitenkin aivan täysin oikeassa paikassa. 

Tämä kuva on karsinnassa otettu, kesällä 2014

Tämä kuva on karsinnassa otettu, kesällä 2014

 

Finaalikiertue lähti käyntiin ja neljän kuukauden rumba alkoi. Näytöksiä, kuvauksia, tilaisuuksia ja ennen kaikkea treenejä. Jari ja Heidi Sorsa piti meille koulutusta ravinnosta ja laati ruokavaliot sekä treeniohjelmat ja siitä alkoi se loputon kokkaaminen ja aikataulujen sovitteleminen kaikkeen muuhun. Tuolloin tein yötöitä 3-4 iltaa viikossa jonka lisäksi tein keikkaa jotta sain tulot ja menot kohtaamaan. Yötyöläiselle viikonloppujen bootcampit jotka alkoi 09 oli aikapa sanoisinko raskaita. Olin päässyt 04.30 töistä ja 8.00 piti jo lähteä kohti Foreveriä. Sinnikkäästi vedin kaikki bootcampit ja muut treenit vinkumatta. 2014 syksyllä astuin ensimmäisiä kertoja kuntosalille ja oli paljon opeteltavaa. Miten laitteet toimii ja miten liikkeet tehdään oikeaoppisesti. Onneksi Heidi ja Jari auttoi ja tuki loppuun asti. 

Meslewin tapakoulutuksessa otettu kuva

Meslewin tapakoulutuksessa otettu kuva

 

Mistä löysin sitten motivaatiota ja sitä kuuluisaa itsekuria? Olin päättänyt että haluan antaa kaikkeni kilpailulle ja treenaamiselle. Halusin olla paras itseni finaalissa, oikeasti pystyä käsi sydämellä sanomaan että olen tehnyt kaikkeni. Voittaa itseni ja näyttää muillekin mihin pystyn. Olin myös mukana kilpailussa voittaakseni. Kaikissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa imin tietoa kuin sieni, harjoittelin poseerauksia ja puhumista kotona peilin edessä. Aina kun teki mieli herkutella tai skippaa treeni muistutin itseäni päämäärästä, eli finaalista 9.1.2015. 

 

Finaalipäivänä heräsin ja olin rauhallinen. Olin odottanut finaalia niiiin kauan ja nähnyt siitä unia ja miettinyt mitä kerron haastattelussa, miten kävelen lavalla ja miten annan itsestäni kaiken. Olin unelmoinut voittamisesta niin paljon ja päättänyt ettei mikään muu kelpaisi. 

 

Pakkasin tavarani ja lähdin lempparimusat korvissa kohti Apolloa. Pääsin pian Pinksulle meikkiin ja oloni oli niin zen. Pinksu on aurinkoinen ja hyvää energiaa antava ihminen ja se auttoi mua vielä enemmän valmistautumaan. Sydän täynnä rakkautta ja mieli virkeänä finaalipäivä alkoi. 

 

Haastattelussa puhuin niin paljon kun ehdin, tiesin että aikaa on rajallisesti. Kerroin tärkeimmät asiat ja vastasin kysymyksiin parhaani mukaan. Olin aidosti oma itseni ja kerroin mm että olen isosisko ja että se on mulle todella tärkeää ja lähellä sydäntä. 

Lavalla nautin jokaisesta hetkestä ja olin niin onnellinen että niin moni ystävä oli päässyt paikalle kannustamaan. 

 

Show meni ja oli palkintojen jakojen paikka. Palkintoja oli ; Miss Photogenic, Miss Perfect Body, Tunnollisin treenaaja, Lehdistön suosikkityttö ja tietysti kolmikko. Photogenic palkinto meni Sanialle joka oli kaikista luonnollisin poseeraaja meistä kaikista. Perfect Body meni Janna-Juulialle ja se oli kyllä niin Jannan palkinto - tyttö jolla huikea fysiikka ja asenne kohdillaan. Tunnollisin treenaaja olin minä, olin tästä palkinnosta todella otettu ja kiitollinen. Lehdistön suosikkityttö oli myös minä. Silloin aloin jo miettimään et helkkari, nyt tulee liika palkintoja. Toinen perintöprinsessa oli Viivi ja ensimmäinen Cheyenne. Kun odotettiin että toinen perintöprinsessa julkaistaan mietin kokoajan ’älä sano mun nimeä’, samoin ensimmäisen perintöprinsessan kohdalla. Sitten oli voittajan vuoro. Yhtäkkiä tuli mieleen että herranjumala mitä jos ei sano mun nimeä enään ollenkaan, mitä sitten teen. Odotin silmät kiinni ja toivoin. 

 

Se fiilis kun juuri mun nimi sanottiin ja mun päähän laskettiin se kaikista kirkkain kruunu oli mieletön. Olin niin onnellinen että kaikki se kova työ palkittiin. Unelma oli toteutunut. 

 

 

Jo seuraavana päivänä alkoi satelemaan kritiikkiä mediassa. Näin Facebookissa mun kuvan tekstillä ’rumin missi koskaan’. Kyllä mä silloin mietin että mitä helvettiä. MUN fb-kaverit oli joko kommentoinut, tykännyt tai jopa jakanut tämän tyyppisiä päivityksiä. Kuva oli siis sellainen kuva joka otettu minulle huonosta kuvakulmasta ja hirveällä valaistuksella. Olisi niitä parempiakin kuvia saatu. Monta päivää jatkui IL ja IS sivuilla keskustelua siitä kuinka ruma olin, kuinka miehekäs ja hirveä olin. 

Tässä kohuttu kuva. 

Tässä kohuttu kuva. 

Mietin että asetun asian yläpuolelle. En anna lannistaa. Olin tehnyt niin ison duunin ja saanut sen mitä lähdin hakemaan että haukkukaa vaan. Seuraavat viikot olin kiireinen; haastatteluja ja kuvauksia jossa tätä asiaa puitiin. Mielestäni kauneus on katsojan silmissä ja rumuus haukkujan sielussa. Se siitä. 

 

Julkisen solvaamisen lisäksi kuulin juttuja muista finalisteista ja heidän mielipiteistään mun voitosta. On todella harmi, että tytöt kenen kanssa ollut todella läheinen monta kuukautta heti käänsi selän ja puukotti minkä kerkesi vaikka en ollut tehnyt heille mitään väärää. Sellaista se kai aina on tyttöporukoissa kilpailutilanteessa mutta sen tiedän että olisin itse toiminut ihan eri tavalla. Tästä porukasta ystäviksi jäi Eveliina joka on edelleen minulle todella tärkeä. Janna-juuliaa ja Tarua arvostan ystävinä ja olen heidän kanssaan tekemisissä. Muita näen silloin tällöin ja moikkailen tietysti kun nähdään mutta ei sen enempää. Vaikka olen antanut asioita anteeksi niin se ei tarkoita ettenkö muista niitä. 

Muiden titteleiden lisäksi voitin seiskan suosikkitytön 

Muiden titteleiden lisäksi voitin seiskan suosikkitytön 

Pitkälle olen tuosta tammikuusta päässyt, osallistunut ohjelmiin, tapahtumiin ja viettänyt todella, todella tapahtumarikkaita kuukausia. NYT kun olen itse mukana organisoimassa kilpailua Martinan kanssa näen asiat ihan eri tavalla. Tästä mahdollisuudesta olen niin kiitollinen. Minua henkilökohtaisesti kiehtoo naiset jotka on mielenkiintoisia, karsimaattisia, aitoja ja joilla on jotain mielipiteitä ja ajatuksia. Eiköhän myös tänä vuonna tule olemaan ehdottomia suosikkeja ja persoonia. 

En ole koskaan ajatellut että haluan pärjätä ulkonäölläni. Haluan olla henkilö joka jää mieleen persoonani takia. Se on mulle paljon paljon arvokkaampa. Jotain olen tehnyt oikein koska olen nykyään Rosanna, enkä vaan pelkästään Miss Helsinki 2015. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Rakkautta,

Rosanna 

 

Kaikki kuvat lainattu netistä, kuvaajina mm Heli Roosmäe ja Pasi Liesimaa.