Rosanna Kulju

Kaupunki vs lappi ja luonto

rosanna kulju4 Comments

Heippa kaikille taas pitkästä aikaa! 

Kesä on sujunut kivasti, töiden ja treenejen merkeissä. Viime viikolla kävin kotona Haaparannassa ja sieltä tuli taas mieleen muutama ajatus. 

Rakastan asua tässä keskustassa, lähellä joka paikkaan ja tykkään lenkkeillä kaivarissa. Tosin välillä on semmonen tunne, että haluaisi vaan pois hälinästä hetkeksi. Välillä kun kävelee vaikka kampissa ja ihmisillä on kiirus bussiin jne niin itsellekin tulee kiire ja rupee juokseen vaikka ei edes ole hätää mihinkään. Kotona Haaparannassa ollessa kävin mun vanhemman koiran kanssa lenkillä metsässä ja mikään ei ole rentouttavampaa kuin kuulla metsän ääniä ja hengittää sitä raikasta ilmaa keuhkot täyteen. 

 

Theo, meidän vanhempi dalmis on vanhentunut tosi paljon viime näkemästä. Turkki alkaa olemaan kokonaan harmaa, painoa on tullut ja leikit ei paljoa kiinnostele, onhan se kuitenkin syntynyt jo 2006 joten eläkepäiviä viettää. Jotenkin en osaa kuvitella, että sillä aika jättää jossain vaiheessa. Tietysti tiedän, että kaikki kuolee joskus mutta en usko että koskaan tulen olemaan valmis siihen. Se oli mun ensirakkaus. Toivoin elämäni lemmikkiä ja sain sen vasta ylä-asteella ja se oli mulle unelmien täyttymys. Hoidin sitä tunnollisesti vaikka olinkin teini ja kun muutin Ouluun se muutti mun kanssa. Tietysti, minun rakas. Kotona ollessa halailin sitä kokoajan kun olin kotona, annoin todella paljon huomiota ja mietin kokoajan onkohan tämä viimeinen kerta kun näen sen. Toivottavasti ei, se on onneksi ollut tosi terve ja elänyt todella hyvän elämän. Silti semmonen huoli on ja nyt pelkään että seuraava puhelu äidiltä on juuri se puhelu. 

 

Oon miettinyt haluaisinko asua esimerkiksi Lapissa? Siihen on monta vastausta. Tavallaan joo, nautin lapissa ollessani niin paljon siitä rauhasta ja huomaan kuinka paljon enemmän rentoutunut olen, toisaalta en osaa kuvitella itseäni pieneen kaupunkiin enään. Mietin millaista olisi asua esimerkiksi Espoossa tai jossain sellaisessa paikassa josta pääsisin joka päivä lenkille oikeasti metsään ja josta kuitenkin pääsisin helposti kaupunkiin. Samaan aikaan kun keskusta osaa olla stressaava niin se on myös hyvin inspiroiva. Näkee niin paljon erilaisia ihmisiä ja niin paljon erilaisia elämiä. 

 

Meillä on jo joulusta saakka ollut putkiremontti tässä talossa ja ollaan evakon jälkeen muutettu takaisin jo pari kuukautta sitten. Ei siinä mitään, aamusta iltaan paukutetaan menemään pihalla ja asunnoissa ja muutenkin täällä on pölyä ja likaa ja kymmeniä työmiehiä 24/7. Tää tilanne on uskomattoman stressaava, kun ei yhtään rauhallista hetkeä ole. Jos oisin tämän tiennyt silloin joulukuussa kun laitettiin kamat kasaan niin en todellakaan olisi laittanut niitä vaan kasaan vaan ihan suoraan muuttanut. 

 

En tiedä onko tämä joku ikäkriisi vai mikä, mutta yhtäkkiä on sellainen olo etten edes tiedä haluanko asua suomessa. Jotenkin aina kun käyn kotona hipelöin kaikkia ruotsalaisia ruokajuttuja kaupassa ja rakastan sitä miltä mun äidinkieli kuulostaa noin yleisesti. Tukholma voisi joskus tulevaisuudessa kiinnostaa ja ulkomaatkin voisi olla tietty. Eiköhän kaikki asiat ’suttaannu’ ja kaikki menee kuitenkin aina loppupeleissä just niin kuin on tarkoitus. 

 

Kaikkea hyvää kaikille <3 Ens postauksessa kirjoitan 5 elämän tärkeintä asiaa. Stay tuned.

www.rosannakulju.com/blog